Cheerleading tarvikkeita kuten kenkiä ja shortseja/shortsi hamita löytyy ainankin täältä...

http://www.cheerfinland.com/index.php?cPath=22_28

Cheerleading on 1980 -luvulla Suomeen rantautunut urheilulaji. Lajista on tullut viime aikoina erittäin suosittu, ja toimintaa löytyykin jo useasta Svolilaisesta seurasta. Cheerleading on joukkuelaji, josta löytyy kaksi erilaista muotoa; Cheer ja Cheertanssi.

Cheer ohjelmien tavoitteena on ohjata ja kontrolloida yleisöä, ja saada se kannustamaan omaa joukkuetta. Tähän pyritään selkeiden käsiliikkeiden, voimistelun ja akrobatian avulla. Cheerjoukkueiden ohjelmissa yhdistyvät erilaiset akrobaattiset rakennelmat (stuntit, pyramidit ja heitot), kannustushuudot, permantoakrobatia ja tanssi. Cheer-joukkueilla on apuna erilaista rekvisiittaa, kuten lippuja ja kylttejä.

Cheertanssissa keskitytään nimensä mukaisesti tanssiin. Ohjelmissa ei tehdä voimisteluliikkeitä tai pyramideja. Cheertanssijoukkueiden ohjelmat ovat energisiä ja vauhdikkaita. Tanssi on eri tyylisuuntia yhdistävää, ja tärkeässä osassa ovat tanssitekniikka, isot hypyt, piruetit ja notkeuselementit. Tanssijoukkueiden rekvisiittana ovat huiskat eli pom pomit.

Esiintymisen paikkoja Svolissa

Cheerleadingiä harrastavien joukkueiden on mahdollista tulla esiintymään Svoli Show -näytöksiin tai Svoli Show -tanssikilpailuihin. Kilpailualustana on aina parketti tai tanssimatto. Kanveesimattoja saattaa löytyä joiltakin tapahtumajärjestäjiltä.

Koulutukset

Cheer -valmentajille suositellaan akrobatiavoimistelun lajitaitokoulutuksia, joissa opitaan heittojen ja nostojen oikea suoritustekniikka ja avustaminen. Myös TeamGymin lajikoulutukset voivat olla hyödyllisiä, sillä niissä opetellaan mm. volttiradalle ominaisten puolivolttien ja volttien avustamista sekä suoritustekniikkaa

Cheerleadingin historia alkoi Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa 1880-luvulla. Yksi tunnetuimmista lajin syntysijoista on Princetonin yliopisto New Jerseyn osavaltiossa, josta toiminta vietiin Minnesotan yliopistoon. Laji alkoi epämuodollisena oman urheilujoukkueen kannustamisena. Urheilukilpailussa katsomossa kannustaneet miehet saattoivat innostua niin, että hyppäsivät katsomon eteen huudattamaan muitakin oman joukkueen puolesta. Stadioneiden kasvun myötä myös cheerleading kehittyi. Suuremmat stadionit ja etäisyydet vaativat harjoittelua ja suunniteltuja kannustushuutoja ja liikkeitä, jotta ne näkyivät katsomoon.

Kaikki cheerleaderit olivat aluksi miehiä. 1920-luvulla tilanne muuttui, kun naisetkin pääsivät yliopistoihin. Toisen maailmansodan aikaan naisten määrä kannustusjoukoissa yleistyi miesten sotiessa. Sodan jälkeen cheerleadingissa tulivat muotiin erilaiset akrobaattiset voimisteluliikkeet ja nostot.

Cheerleadingin kilpailutoiminta yleistyi Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Kilpailuihin kehiteltiin tiukat säännöt muun muassa turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Aluksi cheerleadingissa kilpailtiin eri koulujen ja yliopistojen joukkueissa, mutta vähitellen ovat yleistyneet myös All Star -joukkueet, jotka toimivat yksityisten liikuntakeskusten yhteydessä.

Cheerleadingista on tullut myös yritystoimintaa, jossa kymmenet eri yrityspohjalla toimivat cheerleadingorganisaatiot tarjoavat harrastajille omia mestaruuskilpailujaan ja leirejään. Cheerleadingin ympärille on rakentunut myös tuottoisa varustebisnes.

Suomeen laji tuli 1980-luvun alussa Yhdysvalloissa vierailleiden vaihto-oppilaiden ja amerikkalaisten elokuvien mukana. Ensimmäiset cheerleaderit olivat Suomeen perustettujen amerikkalaisen jalkapallon seurojen satunnaisia kannustusryhmiä, jotka koostuivat pelaajien siskoista ja tyttöystävistä. Ensimmäisenä vakituisen toiminnan aloittaneena cheerleading-ryhmänä voidaan pitää Turun Trojansin cheerleadereitä vuonna 1983.

Ensimmäiset cheerleadingin SM-kilpailut järjestettiin toukokuussa 1985 Helsingin Pallokentällä. Voiton jakoivat Turun Trojansin cheerleaderit sekä Tampereen Amerikkalaisen Jalkapalloseura Rocksin tanssiryhmä Rockettes. Kilpailutoiminnan taso kasvoi nopeasti ja lajiin tuotettiin ulkomailta vierailevia valmentajia. Laji laajeni 1990-luvulla myös junioritoimintaan.

Cheerleadingseurat olivat vuoteen 1995 saakka Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton jäseniä, mutta vuonna 1995 lajille perustettiin oma yhdistys, Suomen Cheerleadingliitto ry (SCL). SCL:ssä on jäseninä lähes 40 cheerleadingseuraa ja niissä on 3 700 jäsentä. Suurin osa harrastajista on tyttöjä ja naisia, mutta lajissa kilpailee naisten ja miesten sekajoukkueita sekä juniori- että aikuisten tasolla.

Suomessa on lisäksi lukuisia muita urheilulajeja (kuten jääkiekkoa ja jalkapalloa) kannustavia tanssi- ja cheerleadingryhmiä, jotka eivät ole järjestäytyneet mukaan lajiliittoon.

Nyt kerron tässä vähän cheerleadingista... (tekstit kopioitu muummuassa wikipediasta jne.)

Cheerleading on monipuolinen tanssia, akrobatiaa ja kannustushuutoja yhdistelevä urheilulaji, jonka harrastajaa kutsutaan termillä cheerleader.

Cheerleading kilpailumuotona jakautuu kahteen toisistaan hieman poikkeavaan lajiin: cheeriin ja cheer-tanssiin. Cheerjoukkueiden ohjelmissa yhdistyvät erilaiset akrobaattiset rakennelmat, kuten stuntit, pyramidit ja heitot sekä kannustushuudot, hypyt, tanssi ja permantoakrobatia. Cheertanssijoukkueiden ohjelmissa keskitytään energiseen ja näyttävään showtanssiin, jossa tärkeätä on tanssitekniikka, hypyt, piruetit ja notkeuselementit, vauhdikas koregrafia sekä esittämisen puhtaus. Cheerjoukkueilla on usein apunaan erilaista rekvisiittaa, kuten lippuja ja kylttejä; tanssijoukkueiden apuna ovat huiskat eli pom ponit.

Cheerleadingin huippumaita ovat muun muassa Yhdysvallat, Japani ja Suomi. Cheerleading-kisoja on eritasoisia. Suomessa järjestetään vuosittain lajin SM-kilpailut sekä harrastajille ja junioreille tarkoitettuja erilaisia kisoja. Lisäksi kansainvälisesti lajissa kilpaillaan EM-ja MM-tasolla.

Cheerleading vaatii lajina voimaa, notkeutta ja koordinaatiokykyä sekä tiimityöskentelytaitoja. Cheerleadingin voi Suomessa aloittaa yleisimmin noin 7-vuotiaana. Mikäli ei tähtää huippu-urheilijan uralle, voi lajiin tulla myöhemminkin mukaan eri seurojen harrastajaryhmiin.